maanantai 25. huhtikuuta 2011

A9. Vanhempien ja lapsen välinen suhde runossa

Kari Hotakaisen runossa Tyypillisen tarina (Runokirja, 1998) kuvataan vanhempien väkivaltaista käyttäytymistä lastaan kohtaan, sekä sitä kärsimystä, jonka tämä on lapsen elämässä aiheuttanut. Runon puhujana toimii huonon kasvatuksen kohteeksi joutunut, lapsesta aikuiseksi varttunut, katkera ihminen.
     Runon nimi, Tyypillisen tarina, osoittaa puhujan pitävän perheessään tapahtuvaa väkivaltaa arkisena, elämään kuuluvana asiana. Tämän perusteella voisi olettaa puhujan jollakin tapaa myöntyneen kohtaloonsa ja vanhempiensa kuritukseen. Runossa näkökulma on kuitenkin toinen.
     Tyypillisen tarina -runossa puhuja käyttää jatkuvasti antiteesia kuvaillessaan vanhempiaan. Runon puhuja nimittää vanhempiaan äidiksi ja isäksi, mikä on tietyllä tapaa kunnioituksen merkki. Hän myös käyttää äidistään hellittelynimeä "höppänä", mikä voisi viitata lämpimiin väleihin. Kuvaus "limaiseen kurkkuunsa" kuitenkin luo äidistä ironisen, vanhan ja rupsahtaneen tupakoitsijan kuvan. Puhuja myös kuvailee äitiänsä avuttomaksi ihmiseksi, joka tunteitaan hallitsematta turvautuu väkivaltaan. Isäänsä puhuja taas viittaa kuvauksella "tikulla tökätty siili", mikä paljastaa isän äkkipikaisen luonteen. Tämä luo puhujan ja isän välille etäisyyttä. Sanoissaan ”sai pelkkä puhe sipulin kohtalosta hänet itkemään” puhuja kuitenkin puolustelee isäänsä ja asettuu tavallaan aiempia sanojaan vastaan.
    Puhujan kuvailun ristiriitaisuus voi johtua siitä, että hänen sisällään elää ikuinen haavekuva ehjästä perheestä sekä siitä, että hän sisimmässään kuitenkin rakastaa vanhempiaan - ovathan he hänen ainoat vanhempansa ja kasvattajansa. Toisaalta puhujan katkeruus ilmenee sanoissa "äitini isäni rakkaus, ne tekivät minusta vinkuran, väärän puun". Sanoista voi päätellä, että puhuja halveksii vanhempiensa käyttäytymistä ja että puhujakin on saattanut joutua turvautumaan samoihin rikkeisiin, joilla hänen vanhempansa pilasivat hänen elämänsä. Sanoissaan "ja vihan tunnen niin kuin se nälkäinen kulkukoira, jolle tarjottiin haudutettua remmiä" puhuja kuvaa sisällään mylviviä tunteita kulkukoiran tunteiden kautta. ”Nälkäinen kulkukoira” voi ilmentää sitä, kuinka puhuja ei ikinä saanut tarpeeksi rakkautta ja kuinka jotain jäi aina puuttumaan. Hän oli kuin nälissään rakkauden puutteesta. ”Haudutettu remmi” taas viittaa siihen, että puhuja sai vain huonointa tarjolla olevaa, ala-arvoista kasvatusta.
    Vanhempien ja lapsen välinen suhde on siis runossa hyvin ristiriitainen. Pääosin runosta saa kuvan, että lasta on kohdeltu kaltoin. Vanhempien näkökulmaa runossa ei ole esitetty, ja siten lukija asettuu lähes automaattisesti puolustamaan puhujaa.

4 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä analyysi! Osasit tulkita runon kiertoilmausten tarkoitukset mainiosti ja termien käyttö oli sopivaa. Lopetus teki suuren vaikutukset!

    VastaaPoista
  2. Aloitat vastauksesi napakasti, ja sama tehokas ote jatkuu läpi tekstin. Keskityt tekemään havaintoja, perustelemaan niitä runon avulla ja samalla rakentamaan kokonaiskuvaa runonsta. Kaikkiaan ote on kiitettävää tasoa. Lopetus osoittaa myös rakenteen hallintaa vastauksen laatimisessa, mutta pari muuta kappaletta pyrkivät turhan raskaiksi.

    Muutamia johtopäätöksiä tapaan "vanhempien suhde lapseen" voisi vielä tuoda mukaan. Kokonaisuus osoittaa kuitenkin hyvää runon ymmärtämistä ja erittelykykyä. Perustermit tukevat tehtyä analyysia. Lisäksi kielen virheettömyys on plussaa!

    VastaaPoista
  3. Tarkkoja havaintoja ja hyvät sitaatit. Muutenki tosi selkee teksti, oli helppo lukea ja pysyä mukana ajatuksenjuoksussa ja tulkinnoissa. :D

    VastaaPoista
  4. Oot käyttäny sitaatteja hyvin tukemaan tekstiä ja tulkinnu runon kiertoilmauksia hienost (: Tekstin mukana oli helppoo pysyy

    VastaaPoista